Poseville

Becky on myöhässä. Becky ei ole koskaan myöhässä.

Beckyn piti olla tänään parini tai niin ainakin toivoin. Maitomainen vaaleuteni sopii Beckyn paahteiseen ihonväriin. Apple Watchini värähtää. Becky vaihtuu Tiaraan, mystisesti hymyilevään kaakkoisaasialaiseen. Tiara on trans. Hänellä on 2,8 miljoonaa seuraajaa ja käyttäytyy sen mukaisesti.

“Good morning everyone”, kuvaaja-Aidan tervehtii.

“As you all have read from the brief, today’s shoot is a reshoot. We are reshooting our iconic team photo with more inclusive and diverse vibes.”

Katson kuvaustiimiämme. Tiaran lisäksi joukostamme yksi on pyörätuolissa, yksi tuplapluskokoinen ja yksi itselleni tuntemattoman alkuperäiskansan edustaja. Yhdessä meidän pitäisi rakentaa kehoistamme sana team vihreän kukkulan laelle, täydellisen sinistä Arizonan taivasta vasten.

Alkuperäinen tiimikuva on tuottanut firmalle kymmeniä miljoonia dollareita. Sitä on käytetty tuhansissa mainoksissa, nettisivuilla ja messubanderolleissa. Viisi nuorta ihmistä yleisimmistä ihonväreistä muodostamassa ihannepainoisista kehoistaan sanan ‘team’. Kuva uusitaan koska alkuperäisen myynti on laskussa. Johto arveli, että monimuotoisuuden puutteen vuoksi. Siksi olemme täällä. Haistan epätoivon. Kaikki pelkäävät, että kohta meitä enää tarvita, kun kaikki kuvat promptataan.

Elämäni on ollut tätä viimeiset kolme kuukautta: kuvauksia, kilpailua, kiukuttelua ja huolta omien kasvojen kauppa-arvosta. Poseville on keskikokoisen suomalaiskaupungin kokoinen kulissikaupunki keskellä Arizonan aavikkoa missä kuvataan satoja kuvauksia päivässä. 38 prosenttia kaikesta sosiaalisen median sisällöstä ja yli 75 prosenttia kuvapankkikuvista kuvataan täällä. Kymmenen vuotta sitten Poseville mullisti tehokkuudellaan koko kuvatuotantoalan mutta nyt se kituuttaa. Käyttämättömiä ja preerian tuulen kiduttamia lavasteita repsottaa joka paikassa.

Minut löydettiin tänne TikTokista. Osallistuin haasteeseen ja kolmen tunnin päästä allekirjoitin mallisopimuksen. Etnisyyshaarukkaani dominoinut Petter oli yrittänyt itsemurhaa ja hänen paikalleen etsittiin nopeasti uusia kasvoja. Itsensä vahingoittaminen on näissä piireissä iso no-no.

Edustan vaaleaa cis-mies -lookia. Meille on vielä paikkamme vaikka olen kuvauksissa aina vähemmistöä. Taustahaastattelussa selvisi, että minulla olisi paremmat menestymisen mahdollisuudet, jos menneisyydestäni paljastuisi perheväkivaltaa, alkoholismia, mielenterveysongelmia tai sukupuolidismorfiaa. Ilmankin voi vielä pärjätä, kai.

Tiara lähestyy liukuvalla askeleellaan ja hipaisee hennosti olkapäätäni. Hieman polven alapuolelle yltävä hame paljastaa hänen lihaksikkaat pohkeensa. Minun ja Tiaran tehtävänä on muodostaa kirjain M. T on annettu alkuperäiskansan edustajalle ja hän seisoo jo kädet sivuilla kuin toteemi. Pyörätuoli-ihminen on E. Alamme Tiaran kanssa ährätä kirjaintamme kasaan: jalat suoraan, ylävartalo 45 asteen kulmaan, kädet limittäin ja pää tiukasti hartioiden väliin. Tiara mulkoilee vihaisesti alkuperäiskansan edustajan suuntaan: hän oli havitellut paikkaa T:nä.

Kirjaimella on väliä. Algoritmit laskevat kuvasta mallien ruumiiden käyttämän tilan ja palkkiot maksetaan tämän perusteella. T:ssä on enemmän pinta-alaa kuin m-kirjaimen puolikkaassa. Tästä kuvasta toiseksi eniten tulee tienaamaan pluskokoinen A.

Lukittaudun asentooni ja huudan Aidanille “Ready!”. Tiara hakee omaansa mutta ei pysy paikoillaan.

Murahdan ärtyneesti.

“Girl please!”

Tiara mulkaisee minua murhaavasti. Puren alahuultani. Viime aikoina kuvani eivät ole myyneet kummoisesti. Tarvitsen hyvän kuvan. Haluan jäädä tänne.

Olen löytänyt ekologisen lokeroni kuvapankkikasvona. Tiedät kyllä: geneerisen näköinen ihminen kokouspöydässä, lounalla, joukkohyppimässä ilmaan. Näpyttämässä läppäriä puistossa, halaamassa kahvilassa, raivoamassa puhelimeen, nauramassa salaatille. Puku päällä, ilman puvuntakkia, pelkässä kauluspaidassa hihat käärittynä tai kravatti otsalla. Kaikki ne on kuvattu täällä.

Haaveni nopeasta breikkauksesta karisi nopeasti. Poseville on valtavan kuvausstudion ja teurastamon yhdistelmä. Ihmismankeli. Kaikki mitataan rahassa. “Löytämiseni” kustannuksetkin vähennetään takautuvasti palkkioistani. Kuvat päivittyvät kuvausten jälkeen verkkokauppaan käytännössä heti. Näemme kuviemme myyntitilanteen reaaliajassa. Jos kauppa ei käy, kengän kuva löytyy nopeasti takamuksesta, oli se miten kuvauksellinen tahansa. Mallit kestävät täällä keskimäärin viisi kuukautta. Me kuvapankkimallit olemme arvo-asteikon alapäässä.

Toisin on vaikuttajilla. He hassuttelevat omissa meemitaloissaan käsikirjoittajien keksimissä haasteissa ja pränkeissä. Arvoasteikossa korkeimmilla ovat megavaikuttajat. He eivät asu kaupungissa vaan tulevat parin viikon residencyihin, joiden aikana he kuvaavat hengästyttävällä tahdilla kymmeniä sponsorisisältöjä ja collabeja, joista firma ottaa oman siivunsa.

Aidan huutaa ”Cut!” ja nousemme ylös. Aidan siirtää pyörätuoli-ihmisen käsien asentoa. Venyttelen alaselkääni ja Tiara nykäisee kuulokkeet korvilleen. Kävelen jututtamaan kuvaustiimiä, heistä suurin osa on tuttuja edellisistä shooteista. Tiimi uskoo, että kuvat ovat saitilla myynnissä parin tunnin sisään. On pakko olla, sillä heillä on tänään vielä kahdet kuvaukset. Koneisto on äärimmilleen rasvattu.

Kävelen takaisin paikalleni ja Becky laittaa viestin.

”They fucking changed me because of ”diversity”. Being black is not enough. I can’t take this anymore, I have mouths to feed. I’m going dark.”

Pysähdyn. “Going dark” on Posevillen slangia ja tarkoittaa salattuja kuvauksia. Keveimmillään ne voivat olla random-miljonäärin tilaamia mukbang-sessioita. Synkimmillään kidutusstreameja, joiden etenemistä hirveillä summilla chattipaikkansa ostaneet miljardööripervot ohjaavat. Dark on kasvava bisnes ja palkkiot sen mukaiset. Virallisesti siitä ei puhuta. Elämme huhujen varassa.

Asettelen itseni takaisin m-kirjaimen oikeaksi sakaraksi. Jos Becky ei enää pärjää niin mitkä ovat minun mahdollisuuteni? Jos kuvani eivät myy niin suostunko juomaan kusta jos siitä maksetaan tarpeeksi?

Kello piippaa vielä kerran.

“And I want to also check on Miryam. She went dark a month ago and haven’t heard from her since.”

Poseville jauhaa tekijänsä kirjaimellisesti loppuun. Ehkä Miryam on nyt mukbang-ruokaa. Hymyilyttää vaikka ei saisi. Musta huumori on ainoa selviytymiskeino. Tiara näkee virneeni ja hymyilee takaisin. Aidan huutaa “Action”. Ehkä tekoäly laskee kuvistamme myös kilohintamme? Hymyilen takaisin.

Kuin sanattomasta sopimuksesta täräytämme kuvaan niin vastaansanomattoman m-kirjaimen, että elän sen myynnistä ainakin seuraavan kuukauden. Ei ole tarvetta myydä persettäni muiden ruoaksi. Vielä.